Valon naulat on 10 kuvan kokonaisuus, jossa olen kuvittanut isäni Pertti Kostamon runoja, joita hän kirjoitti äitini kuoltua syöpään 6 vuotta sitten (2011). Runot olivat osa isäni suruprosessia ja hän kirjoitti niitä 3 vuoden ajan. Itselleni syntyi juuri ennen äitini kuolemaa ensimmäinen ja ainoa lapseni. Äiti oli minulle hyvin läheinen ja suru äidin kuolemasta oli suuri. Samaan aikaan piti kuitenkin jaksaa eteenpäin uuden pienen elämän sitä vaatiessa. Elämä oli yhtä vuoristorataa ja samaan aikaan olin huolissani myös isäni jaksamisesta. He ehtivät olla äitini kanssa naimisissa yli 40 vuotta ja suhde oli hyvin läheinen. Onneksi isälläni oli kyky ja taito pukea suru sanoiksi.
Valon naulat syntyivät, kun osallistuin Jyväskylän seurakunnan ja Luovan valokuvauksen keskuksen yhdessä järjestämään valokuvakilpailuun. Siinä haettiin 10 kuvan sarjaa Jyväskylän kaupunginkirkkoon valokuvanäyttelyyn. Kilpailuilmoituksessa sanottiin: ”Aihepiirit voivat liikkua teemoissa valo, yksinäisyys, kulttuurilliset ja hengelliset juuret, armo, kohtaaminen, yläotsikkona Valon naulat.” Minulle tuli heti mieleen isäni kirjoittamat runot. Halusin kuvittaa ne. Toteutimme projektin isäni kanssa viime kesänä kotiseudullani Pohjois-Karjalassa sekä Jyväskylässä, jossa nykyisin asun. Kävin läpi runoja ja valitsin niistä 10. Ideoin runoihin useampia kuvia ja lähdimme kuvaamaan. Tämä kaikki nosti esiin omaakin keskenjäänyttä suruprosessiani, mikä oli ainoastaan hyvä asia. Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikki tunteet pitää käsitellä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että voitin kilpailun. Voittaja julkistettiin Jyväskylän Valon kaupungin tapahtuman avajaisten yhteydessä 29.9.2017 ja näyttely oli esillä 2kk 30.11.2017 asti.
Näyttely antoi vertaistukea
Näyttely sai erittäin lämpimän vastaanoton. Halusin itse olla paikalla yhtenä iltana viikossa ja ihmiset kertoivat minulle mitä koskettavampia tarinoita surusta, kuolemasta ja leskeydestä, mutta myös toipumisesta. Nöyränä kuuntelin tarinoita ja näin kyynelten vierivän pitkin ihmisten poskia. Joinakin iltoina pakkasin nenäliinojakin mukaan. Eräs nainen joutui poistumaan näyttelystä jo alkumetreillä, koska hänen äitinsä hautajaiset olivat vasta olleet ja kuvat sekä runot kolahtivat jopa liikaa. Toivoin kuvien antavan vertaistukea vastaavassa tilanteissa oleville sekä yksinäisille ihmisille. Ja sen se teki. Yhtenä tiistai-iltana juttelimme taulujen äärellä naisen kanssa, jonka poika oli tehnyt hiljattain itsemurhan. Keskusteluun osallistui toinenkin näyttelyssä kävijä. Siinä me kolme toisillemme täysin tuntematonta ihmistä keskustelimme itsemurhasta sekä surusta ja annoimme tukea. Lahjoitin lopuksi naiselle runovihkon vietäväksi kotiin myös miehelleen ja halasin häntä. Myötätuntoa ei voi olla tässä maailmassa koskaan liikaa.
Siinä me kolme toisillemme täysin tuntematonta ihmistä keskustelimme itsemurhasta sekä surusta ja annoimme tukea.
Olin taittanut näyttelyyn runovihkon, josta löytyi isäni runojen lisäksi ottamani kuvat. Jyväskylän seurakunta otti runovihkoja myös heidän suru- ja leskiryhmiin työkaluksi. Tämä tuntui hyvältä. Ihmiset saivat oikeasti apua kuvista ja runoista. Vihkoja alettiin kysellä enemmänkin, joten niitä on nyt minulla myynnissä. Suunnitteilla on tulevaisuudessa tehdä myös runokirja, jolloin kaikki isäni runot pääsisivät päivänvaloon.
Nyt minulla on toiveena saada Valon naulat näyttely kiertämään ympäri Suomea kirkkoihin, tai miksi ei muihinkin tiloihin. Joten jos kiinnostuit, ota yhteyttä, niin järjestetään näyttely: 050 565 8280 tai sanna@sannakostamo.com
Haluan vielä lopuksi kiittää muita Valon nauloissa mukana olleita. Suuret kiitokset Jyväskylän seurakunnan Seppo Wuolio ja Antti Laitinen sekä Luovan valokuvauksen keskuksen Kimmo Lehtonen ja Esko Varesvuo. Seppohan se koko idean keksi, että kirkossakin voisi olla valokuvanäyttely.
Tilaa Valon naulat runovihko
Valon naulat runovihkon (10 € + postikulut 2,10€ / 1 vihko) voi tilata minulta sähköpostista sanna@sannakostamo.com. Runovihkossa on 10 kuvaa ja runoa surusta.
